No niin, kehokuuria päivä takana ja valkosen ekan viikon päivä 2 alkaa tästä. Ensimmäinen vaikutus kuurilla: nenä aukesi. En tiennyt sen olleen noin tukossa. Asia selvisi kun vein lasta kouluun ja haistoin joka mutkassa koiranpissan. Toki ehkä kivempaa, että en haistaisi, mutta äimitys on suuri: mikähän ihme hajuaistini on heikentänyt tähän asti? Samapa se, kohti kehon tasapainoa mennään.
Valkoinen viikko on siis kehokuurin eka viikko, jossa syödään laadukkaita proteiineja suolattomasti ja sokerittomasti, herkullisilla yrteillä maustettuna. Ruokamäärästä ei pitäisi nälkä jäädä, mutta huomaan kehon kyselevän ruokaa silkasta tottumuksesta puputtamiseen. Keho ei ole tottunut lepäämään tällä tavalla.
Kehon suurin energiamäärä menee ihmisellä ruoansulatukseen. Siksi on olennaista, että emme tunge sinne suolistoon koko ajan jotakin, jotta keho pystyy käyttämään energiaansa (ja entsyymeitään) myös kehon muihin tärkeisiin elintoimintoihin. Samasta syystä paasto toimii tervehdyttäväsi (jo tutkimustenkin mukaan) ja samaan ideaan perustuu 5+2 dieettikin käsittääkseni (tosin sitä en tunne kovin hyvin joten voin olla ihan väärässä). Samaa keho tekee itse, kun esim sairastaessa ruoka ei maistu. Keho yrittää käyttää voimansa paranemiseen. Eläimillä taas hädän hetkellä suolisto tyhjenee, jotta kaikki kehon voima keskittyisi pakenemiseen eikä ruoansulatukseen. Saat varmaan kiinni pointista? Tämä on tärkeä osa kehon tasapainon löytymistä, että ruoansulatus saa aikaa levätä.
Kehokuurilla ruoansulatus lepää siksi, että ateriarytmi on tarkka ja ateriaväleissä riittävästi tunteja. Itse ajattelin etten pysty olemaan niin pitkään syömättä. Höpöä, keho on tottunut puputtamaan koko ajan, niin se huutaa ruokaa kokoajan. Kun sen muuttaa, se kehokin lopettaa sen ja alkaa hakemaan tasapainoon. Poikkeuksena ehkä tosi kovaa treenaavat, joilla energiatarve on kova. Tosin heidänkin kohdalla oikeasti miettisin, milloin keho oikeasti lepää tämänkin suhteessa? Ehkä jätän senkin asian viisaammille ja keskityn kuuriini.
Vuorossa yrttiteetä ja ehkäpä juon pienen kupin kahviakin, jos ihan pakottava tarve on.
Ihana olla, kun tietää että kirkkaus päässä tulee lisääntymään päivä päivältä. Se on sellainen asia, että ei huomaa siinä olevankaan mitään, ennenkuin näkee eron. Ja ansaitsen sen täydellisen kevyen iloisen olotilani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti